Kategoria: Keramiikka

Dreijattu kahvikuppi

Keraamikon tyypillinen tuote: Muki askel askeleelta!

Mukien valmistamiseen löytyy tyylejä yhtä monta, kuin keraamikkojakin. Tämä prosessi antaa kuitenkin hyvän mielikuvan, kuinka monipuolinen tapahtuma yhdenkin esineen valmistaminen voi olla. Jos alat kiinnittää huomiota mukien muotoihin, huomaat, että kupin painolla ja seinien paksuudella, korvan paksuudella ja koolla ja mukin reunan muodolla ovat vaikutuksensa, miltä muki tuntuu kädessä. Onko se painava, kevyt, kallistuuko se tai tuntuuko reuna pehmeältä huulilla? Taitava keraamikko osaa ottaa kaikki nämä seikat huomioon, ja muki tuntuu luonnolliselta ja tasapainoiselta kädessä.

Seuraavassa yksi sadoista (tai tuhansista!) tavoista mukin valmistamiseen:

 

Muki, askel askeleelta

Käytin kahvikuppiin 310 grammaa laajapolttoista kivitavarasavea. Sopiva määrä mukille on halutun mukin koosta riippuen noin 250-500 grammaa. Valmistettavan mukin lopullinen muoto on päättettävä jo dreijatessa, haluatko suorat seinät, tasaisen pohjan tai jättimukin? Dreijasin omastani sievän kahvikupin mallisen, pyöristetyllä pohjalla.

Jätin pohjasta paksumman jalan sorvaamista varten. Pyöristin reunan palalla kosteaa säämiskää, jotta se tuntuisi mukavalta ja pehmeältä juodessa. Tähän voit käyttää myös muovipussin palaa, tai vaikka sormia.

Dreijalta nostamisen jälkeen kuppi saa kuivua muutaman tunnin, jolloin seinät jämäköityvät, eikä saven pintaan jää enää sormenjälkiä. Savi on siis nahkakuivaa, edelleen työstettävässä vaiheessa.

 

Dreijattu kahvikuppi

 

Isoja määriä valmistettaessa dreijaan seuraavaksi savipallon, jonka päällä sorvaan kahvikupit. Keskitän saven sopivan kokoiseksi, jotta työstettävät kupit istuisivat jämäkästi sen päällä, liikkumatta. Kuivaan keskitetyn saven pinnan vielä nahkakuivaksi, ettei se jätä ylimääräisiä jälkiä kuppien sisäpintaan.

Pienempiä määriä, tai erikokoisia töitä sorvatessa koen helpommaksi esineiden asettamisen dreijalle kolmella pienellä savipaakulla.

 

Keskitetty savi

 

Seuraavaksi sorvaan kupille jalan. Useat keraamikot eivät tee tätä vaihetta ollenkaan sen ylimääräisen ajankäytön vuoksi. Pidän itse kuitenkin viimeistellymmän näköisestä lopputuloksesta jonka jalka saa aikaan. Teen jalan juureen pienen uran joka pysäyttää lasitteen mahdollisen valumisen ja näin estää sen sulamisen uunilevylle.

 

Mukin sorvausMukin sorvaus

 

 

 

 

 

 

 

 

Sorvaustyökalut
Sorvaamiseen käyttämäni työkalut. Erikokoiset välineet helpottavat jalan, ja ulkomuodon muotoilua. Työkalujen pitäminen terävänä on tärkeää sorvatessa.

Sorvattuani leimaan yrityksen nimen kaikkien mukien pohjaan. Leimasin on tilattu Tampereen leimasintehtaalta.

Mukin pohjan leimaaminen

 

Mukin perusmuodon valmistuttua pääsemme korvan valmistamiseen. Tähänkin löytyy valtavasti eri tapoja, voit tehdä korvan makkaroista, savilevystä, pienestä veistoksesta tai savipuristimella, vain mielikuvitus on rajana!

Aloitan itse puristamalla savesta makkaroita. Tämän voit tehdä savipuristimella tai käsin rullaten, käytän itse pientä savipuristinta. Makkaroiden puristamisen voi skipata kokonaan, mutta isompia kuppimääriä tehdessä tämä nopeuttaa prosessiani.

 

Savimakkarat

 

Leikkaan seuraavaksi makkarat pienempiin osioihin, ja “lypsän” niitä runsaan veden avulla haluttuun muotoon. Käytä lypsäessä pehmeitä vetoja, muuten katkaiset korvan helposti, tai luot siihen ohuempia pätkiä.

Tässä kohtaa määritellään korvan paksuus ja muoto. Litistän makkaroita kevyesti niitä lypsäessä, ja pyöristän niihin jäävät reunat. Pieniin kahvikuppeihin tykkään myös tehdä sirot korvat.

 

Mukin korvan muotoilu

 

Kun olen tyytyväinen korvan muotoon, painan sen pöydän reunaan, johon korva saa jäädä kuivumaan nahkakuiviksi. Kuivumaan jätettäessä tulevan korvan muotoa kannattaa jo jäljitellä, jottei savi rasitu ja halkeile taitettaessa. Voit siis jättää korvat kuivumaan muotoonsa myös vaikka kaulimen päälle.

 

Mukin korvat kuivumassa

 

 

Korvaa kiinnittäessä on tärkeää, että korva ja kuppi ovat yhtä kuivia, yleensä siis nahkakuivia. Leikkaan korvan haluttuun pituuteen ja taitan sen korvan muotoon. Raaputan mukin liitoskohdista, ja korvan päät. Lisään näihin liitoskohtiin lietettä. Dreijatessa käytetyn vesiastian pohjalta löytyy yleensä kivasti sakkaututta vettä joka sopii tähän mainiosti. Ja ei muuta kuin korva paikoilleen! Painan korvan jämäkästi liitoskohtaan, ja painelen sitä juurista kuppiin kiinni, jotta liitoskohta on varmasti kestävä. Puhdistan liitoskohdan kostealla sienellä. Jos haluat koristella mukia, nyt on sen aika.

 

Mukin korvan kiinnitys

Kuivuessa on tärkeää, ettei korva kuivu ohuutensa takia nopeammin kuin kuppi itse. Hidastan korvan kuivumista käärimällä sen kelmuun. Olen leikannut kelmusta pieniä paloja, joita käytän uudelleen ja uudelleen haaskaamatta vanhoja paloja.

 

Muki kuivumassa

 

Peitän vielä kaikki kupit muoviin pariksi päiväksi, jotta kosteus niissä tasaantuu. Tämän jälkeen otan muovin pois, ja annan kuppien kuivua huoneilmassa. Vielä viimeinen siisteystarkistus, ja kupit ovat valmiita polttoon!

 

Valmis kahvimuki
Tässä vielä kahvikupin lopputulos! Muki on poltettu 1230 asteessa sähköuunissa ja lasitettu valkoisella lasitteella.

 

Kupit ovat pian tulossa verkkokauppaan, mutta voit tilata niitä jo nyt 16 euron kappalehintaan. Tilaa täältä!

Jos muut keramiikan prosessit kiinnostavat, tsekkaa myös aiemmat kirjoitukset:

Dreijakiekkojen valmistus ja käyttö

Värillisen lietteen valmistus

Mukavia dreijailuja!

dreijakiekot

Dreijakiekkojen valmistus

Olen dreijannut pitkän aikaa ilman levyjä ja nostanut valmiit esineet dreijasta joko dreijausnostimin tai käsin, mutta harmittavan usein esineet vääntyvät eikä niitä saa aina takaisin täydelliseen muotoonsa. Tarpeettomat sormenjäljetkään eivät ole toivottavia…  Sain vihdoinkin otettua itseäni niskasta kiinni ja toteutettua projektin, joka on ollut tehtävälistalla pitkän aikaa. Siis dreijakiekkojen valmistus.

Dreijakiekkojen materiaalit:

Tein taustatutkimusta materiaaleista, ja useimmin käytetyt materiaalit näyttivät olevan muovi, lastulevy, kipsi ja MDF.

Muovi on pidemmän päälle kestävin materiaali, mutta hankala valmistaa itse. Se ei myöskään ime kosteutta savesta, jolloin valmiit esineet on leikattava suoraan levystä irti tai niiden irrottaminen vaikeutuu. Valmiit muoviset dreijakiekot ovat myös kalliita.
Lastulevy vääntyy veden aiheuttama suhteellisen nopeasti. Mahdolliset tikutkaan eivät ajatuksena houkutelleet, perusteellinen hiominen aiheuttaisi siis tarpeetonta lisätyötä.
Kipsilevyt imisivät vettä tehokkaasti pohjasta, joka olisi tervetullut ominaisuus. Kiekot kuitenkin veisivät paljon tilaa, olisivat painavia ja suuren erän valmistaminen olisi isompi projekti.
MDF näytti olevan nettikeskustelluissa suositelluin materiaali. Imee kosteutta, ei väänny nopeasti, levyt helppo valmistaa ja materiaali itsessään halpaa. Varsinaisia huonoja puolia en löytänyt tai keksinyt.

Löysin rautakaupasta irtopaloja 2€/kpl, joten materiaalikulut laskivat vielä odotettua alemmaksi. Yhdestä levystä sain koosta riippuen leikattua 6-12 kiekkoa, joten hinta jokaista kohti 16-33 sentin välillä, ei todellakaan hinnalla pilattu! Sain vielä hyvän tekosyyn ostaa uuden pistosahan, viimeinen kun alkoi vetelemään viimeisiään. Mikään ei voita uudenkarheaa työkalua. (Valkoinen valhe, mutta uudet työkalut helpottaa aina elämää ja tekee työstäkin mukavampaa!)

Päätin pärjääväni kahdella eri kokoisella levyllä; 30cm ja 15cm-halkaisijoilla. Ei muuta kuin harpilla kuviot levyihin ja leikkaamaan. Leikatut reunat kannattaa vielä käydä nopeasti hiekkapaperilla läpi vahinkojen välttämiseksi.

Safety first! Muistahan käyttää pölymaskia aina sahatessa ja hioessa.

Kiekkojen kiinnittäminen:

Monissa dreijoilla on tapit dreijakiekoille, jolloin niiden kiinnittäminen dreijalevyyn helpottuu. Jos omastasi löytyy nämä tapit, voit porata reiät vastaaviin kohtiin kiekkoihisi, ja pääset suoraan työskentelemään.
Omasta dreijastani ei näitä tappeja löydy. Aikanaan aion kiinnittää tapit dreijaan, mutta olkoot se toinen projekti jota lykätä eteenpäin muutaman kuukauden. Toistaiseksi käytän vaihtoehtoista tekniikkaa levyjen kiinnittämiseksi;

1. Keskitä dreijalla pienehkö pallo savea.

 

2. Muotoile se tasaiseksi levyksi

 

3. Kaiverra 3-5 uraa

 

4. Pysäytä dreija ja kaiverra vielä yksi poikkiura kaikkien aiemmin tekemiesi läpi.

Renkaat muodostavat nyt alipaineen, joka kiinnittää dreijalevyt paikoilleen. Aseta levy renkaiden päälle, ja napauta kädelläsi napakasti keskelle pari kertaa, varo kuitenkin ettet lyö levyä epätasapainoon. Eikun dreijailemaan!

Kiekkojen irrottaminen on helppoa; voit kammeta levyt irti dreijasta puisella tikulla, tai kuten itse teen, puuseenalla. Voit nyt käyttää samoja saviuria usean esineen dreijaamiseen.

Psst! Jos kuitenkin laiskuus voittaa, voit aina tilata puusepältä erän valmiiksi leikattuja kiekkoja. Voit myös tilata kiekkoja meiltä; Yhteystiedot

Värillisen lietteen testitiili

Värillisen lietteen valmistus

Netti on pullollaan lasite- ja keramiikkareseptejä, englanniksi. Suomeksi niitä on huomattavasti hankalampi löytää valmiina, kirjastojenkin anti on pienemmillä paikkakunnilla todella rajattua. Varmasti Suomestakin löytyy paljon keramiikkaharrastajia, jotka haluaisivat laajentaa tietotaitoansa, mutta eivät välttämättä löydä ohjeita tai lähteitä taitojensa kartottamiseen eivätkä ole vielä valmiita opiskelemaan lasitteiden valmistusta alusta asti itse. Valmiit reseptit ovatkin helppo tapa aloittaa lasitteiden valmistus pienemmällä kynnyksellä. Värillinen liete on helppo valmistaa, ja sillä voi laajentaa helposti mahdollisuuksia keramiikan koristeluun.

Useissa englantilaisissa ja amerikkalaisissa resepteissä käytetään myös materiaaleja, joita ei löydy Suomesta, tai jotka eivät ole hinnaltaan kovin taloudellisia. Esimerkkinä amerikkalainen Gerstley Boraatti, joka on mainittu useimmissa amerikkalaisissa resepteissä.

Korkkaankin uuden blogin värillisen lietteen valmistuksella! En muista olen reseptin alun perin löytynyt, studioni on pullollaan pikkulappuja, mihin olen kirjoittanut ideoita ja reseptejä. Tämä oli siis yksi niistä pikkulapuista, jonka totesin toimivaksi.

Lietteitä voidaan käyttää kirkkaiden tai värillisten lasitteiden alla nahkakuivalle savelle, kuvioiden maalaamiseen, sgraffito-tekniiikkaan, slip trailingiin, tekstuurien korostamiseen tai lasittamattoman pinnan koristeluun. Valmistin tällä kertaa vihreää lietettä.

Värillinen liete:
  • Kalimaasälpä 60%
  • Kaoliini 28%
  • Flintti 10%
  • Bentoniitti 2%

Punnitsin kuivat aineet keskenään ja lisäsin väriaineiksi kobolttikarbonaattia 2,5% ja kuparioksidia 2%. Väriaineena voi käyttää eri karbonaatteja, oksideja ja pigmenttejä.

Värillinen liete, materiaalien punnitus
Materiaalien punnitus.

Lietteiden siivilöinti tiheän siivilän läpi on tärkeää tasaisen tuloksen saavuttamiseksi. Varsinkin oksidit ja karbonaatit tuntuvat jäävän paakuiksi ellei niitä siivilöi huolella. Pistin tämän lietteen kolme kertaa 80 meshin siivilän läpi.

Värillisen lietteen siivilöinti
Lietteen siivilöinti.

Laitoin lietettä yhden kerroksen nahkakuivalle testitiilelle valkoiselle laajanpolton savelle, poltin sen raakapoltossa 1020 asteessa ja lasituspoltossa 1240 astetta.

Tässä siis testitiili, oikea puoli lasitettuna:

Värillisen lietteen testitiili
Lietteen testitiili

Lietettä on yksi kerros, voisi selvästi käyttää ainakin kaksi kerrosta peittevämmän tuloksen saavuttamiseksi. Suunnitelmissani olisi valmistaa lietteestä useampi sinisen ja vihreän sävy.

Jos testailet eri lietteiden ja lasitteiden reseptejä, muista kirjoittaa kaikki testaukset ylös. Mikään ei ole ikävämpää, kuin valmistaa kaunis lasite, ja unohtaa ainesosat ja resepti! Numeroin kaikki testitiileni, ja pidän vihkoa, johon kirjoitan numeroa vastaavat reseptit ylös. Studioni seinällä on taulu, johon ripustan kaikki testitiileni värien ja numeroiden mukaan, jolloin minun on helppo löytää etsimäni tiilet.

Kuulisin mielelläni toiveita blogipostausten suhteen! Jos mielessäsi on jotain keramiikan suhteen askarruttavaa, tai mitä haluaisit oppia, täytä yhteydenottolomake Puusta ja maasta-sivulta!

Rita